Multimodaalisuus - 23.3.2017

Multimodaalinen diskurssi =
- kielenkäyttö kontekstissaan
- lausetta suurempi kielenkäytön yksikkö
- aineisto
- tietty ala, tapa, aihepiiri
- merkityssuhteiden järjestelmä

Ei ole olemassa monomodaalista tekstiä, vaikka olisi vain kirjoitettua tekstiä eikä mitään muuta, niin siinä on silti mukana muitakin merkityksiä kuin vain itse teksti. Esimerkiksi se miten teksti on aseteltu, mitä fonttia on käytetty jne.

Esimerkiksi tämä, muotiblogin "kansikuva" kertoo paljon erilaisia viestejä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuva viestii mm. rauhallisuutta, naisellisuutta, kauneutta,
ruusut taustalla kertovat vahvasta naisellisesta identiteetistä, joka sopii blogin pitäjään.
Kuva sopii hyvin blogin kokonaistyyliin ja viestii samanlaisia ajatuksia kuin blogin sisältökin.
"Less is more"

Tulkatessa täytyy pystyä lukemaan myös muita viestejä kuin vain itse tekstiä (puhuttua tai viitottua). Onko puhujalla jokin tunnetila päällä? Mitä puhujan ilmeet kertovat? Miten puhuja liikkuu, mitä se kertoo? Puhetyyli? Äänenpainot? Entä muut ihmiset tilassa? Kuulija? Saamme jatkuvasti valtavan määrän informaatiota, mutta mikä on tärkeää ottaa tulkatessa huomioon? Nyt opintojen aikana on hyvä miettiä mikä informaatio on tulkkaustilanteessa oleellista ja mikä vähemmän oleellista ja opetella huomioimaan ympäristöä tulkatessa. Vielä tässä vaiheessa tulkkausharjoituksissa kaikki huomio kiinnittyy vain pelkän tekstin kääntämiseen ja välittämiseen, mutta kun tulkkausprosessi kehittyy alkaa kapasiteettiä riittää myös muun informaation vastaanottamiseen.

Entä mitä tulkki viestii omalla kehollaan tekstin tuottamisen lisäksi?
Tilankäyttö, sijoittuminen tilaan ja suhteessa muihin osallistujiin? Kuinka tulkki käyttää katsetta, eleitä, ilmeitä, kehon asentoa..? Mitä tällä kaikella voi viestiä? Sen lisäksi, että huomioi muiden lähettämiä viestejä täytyy myös kiinnittää huomiota siihen millaisia viestejä itse lähettää tulkkina.

Tunnilla käytimme esimerkkeinä tulkin sijoittumisesta seuraavia tyylejä:

1. sivussa istuva tulkki - viestii näkymättömyyttään, pyrkii olemaan "poissa tieltä"
2. puhujan vieressä seisova tulkki - ottaa rohkeasti paikkansa, mutta ei vie puhujasta huomita, tuntui neutraaleimmalta sijoittautumiselta
3. hiukan puhujaa edempänä seisova tulkki - tulkki vie huomion puhujasta itseensä

Kysymyksien kääntäminen viittomakielelle 16.3.2017

Käytiin tunnilla läpi Kuurojen Palvelusäätiön memo-ohjelman kääntämää muistitestiä. Kysymysten kääntämiseen on käytetty paljon aikaa, jotta kysymykset olisivat myös viittomakielisessä kulttuurissa ymmärrettäviä. Oli paljon kysymyksiä, joissa esimerkiksi suomenkielisessä testissä oli käytetty yläkäsitettä, mutta viittomakielestä kyseinen yläkäsite puuttuu, jolloin on jouduttu miettimään kuinka kysymys viitotaan. Esimerkiksi kysymys: mikä vuodenaika nyt on? Siinä oli päädytty viittomaan kaikki neljä eri vuodenaikaa eikä vain kolmea, kuten tavallisesti tehtäisiin, jotta kysymyksellä ei johdateltaisi testattavaa henkilöä.

Kysymyksistä näki hyvin, kuinka paljon eroja käsitteiden merkityksissä on suomenkielen ja suomalaisen viittomakielen välillä. Myös kuuleville on tavallisempaa tällaiset testaus-tilanteet ja kysymykset mitä muisti testissä kysytään, kun taas viittomakielisille monet kysymykset saattavat tuntua tosi oudolta. Vaikkapa eläinten nimien luetteleminen on suomenkieliselle yksinkertainen asia, mutta viittomakielinen voi helposti lähteä kertomaan tarinoita eläimistä joita on nähnyt, jolloin luettelemiseen menee enemmän aikaa.

Kaikkia tällaisia kulttuurieroja on hyvä oppia, jotta tulkkina osaa ymmärtää millaisia valintoja tulkkauksessa kannattaa tehdä kääntäessään kieltä.

Semantiikka ja semiotiikka

Semantiikka = tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkitystä. Kielen merkitystä tutkiessaan se on kielitieteen alalaji, joka tutkii esimerkiksi sanan, virkkeen tai kokonaisten tekstien merkitystä ja viittauksia.

Kirjassa Sana, merkitys, maailma Heikki Kangasniemi kertoo esimerkkinä, että vaikka meillä on erilaisia merkityksiä niin myös merkityksissä on erotettavissa erilaisia aineksia. Esimerkiksi sanat koira ja  rakki ilmaisevat suurelta osin saman sisällön, mutta niiden merkitykset myös eroavat toisistaan. Sanan tai muun kielellisen ilmauksen merkitykseen voi liittyä myös erilaisia tyylisävyjä sen mukaan millaisisa yhteyksissä sitä yleensä käytetään. Tästä Kangasniemi kertoi esimerkkinä ilmaukset huoneessaan ja huoneessansa, joiden denotatiivinen merkitys on sama, mutta ne eroavat tyyliltään toisistaan.

Semiotiikka = merkkioppi, filosofinen suuntaus, joka tutkii merkkien, kuten sanojen, semantiikkaa eli merkkien merkitystä, syntaksia eli yhdistelysääntöjä ja pragmatiikkaa eli tilannekohtaista merkitystä ja käyttöä.

Kirjassa Pragmasemantiikka Matti Larjavaara esittelee merkin rakenteen tällaisen kolmion avulla. Tämä kolmio perustuu semiotiikan (toisen) isän C. S. Peircen kuvaan kielellisestä merkistä. Kuitenkaan tämä peirceläinen merkki ei ole vain kielellinen vaan se kuvaa yhtä hyvin myös muita merkkejä esim. sormella osoittamista. Tosin kuitenkin semiotiikan toinen isä ja modernin lingvistiikan perustaja Ferdinand de Saussure torjui ajatuksen kohteesta ja hän taas kuvasi nimenomaan kielellistä merkiä, yleisimmin sanaa, rakenteeltaan kahden kokonaisuudeksi, mikä sisältää merkitsimen (merkin havaittava, fyysinen tai äänellinen kuva ja merkin psyykkinen sisältö eli merkitys. 

Myös nykyään paljon käytetyt emojit eli hymiöt ovat merkkejä joilla voi kertoa paljonkin. Kokeilin kertoa emojillä kuinka olen lähdössä aurinkolomalle, sinä aikana ei kannata soitella, lähetän sitten kortin sieltä postissa ja palaan taas kuukauden päästä kylmään Suomeen. Paluun jälkeen olen varmaan väsynyt matkustamisesta. Ymmärrätkö kuvista saman?

Merkityksistä ja niiden kuvaamisesta 8.3.2017

Merkityksistä ja niiden kuvaamisesta
- Päivi Rainó 

Leksikalisaatio-grammatikalisaatio
- Miten maailma kielennetään pienempiin ilmiöihin ja miksi?
      - Miksi suomenkieli ei tarvitse sukusanoja, mutta toiset kielet tarvitsevat?

- On yritetty hahmottaa kielten "määrällisyyttä" esimerkiksi sanakirjoilla. Montako sanaa kielestä löytyy? - tämä ei kuitenkaan kerro kuinka monipuolisesti sanoja voidaan käyttää tai kuinka hyvin yksittäinen kielen käyttäjä tuntee nämä sanat.

- Kaikki kielet sisältävät tiettyjä ominaisuuksia, joista kieli koostuu. Esimerkiksi lukusanat, persoonaan viittavat sanat, menneisyyttä kuvaavat sanat jne.
       - On kuitenkin löydetty yksi heimokieli, Pirahã, jossa ei kuitenkaan ole lukusanoja eikä                          laskemista, värisanoja, ei myyttejä, vähän pronomineja, ei menneisyyteen viittaavia sanoja...

- Samaa kieltä käyttävillä ihmisillä saman sanan merkitykset voivat olla keskenään erilaisia.
     - Usein merkitykset ovat eri alueilla ja eri ikäisten kesken erilaisia.
     - Esimerkiksi itse olen kotoisin itä-suomesta ja olen kiinnittänyt huomioita, että siellä käytetään             pidempään ns. vanhoja sanoja, joiden käyttö on vähentynyt muualla Suomessa tai joiden                     merkitys on muuttumassa. Itä-Suomessa tällaisien sanojen käyttö ja vanha merkitys säilyy usein         kauemmin kuin vaikkapa Etelä-Suomessa.

- Aiemmin kieltä tutkittiin juuri sanamäärien ja termien kautta, mutta nykyään tutkimuksessa on otettu myös eleet ja äännähdykset mukaan. Nykyään tutkimustilanteissa on myös videokamerat mukana, jotta voidaan tutkia myös kielen visuaalisesti nähtäviä elementtejä.

Lopputunnista kävimme läpi itsellemme vieraita sanoja eri sanakirjoista. Etenkin erikoissanastoissa, ammattitermistöissä on valtavia määriä sanoja, jotka ovat itselle täysin vieraita. Oli hyvä huomata, että tulkkina on tärkeä valmistautua erikoisiin tulkkaustilanteisiin esim. suomenkielisten termien tutkimisiella, pelkkä viittomien opettelu/kertaaminen ei riitä. Esimerkiksi jos pääsee tulkkauskeikalle terveydenhuollon ammattilaisten pariin, on hyvä käydä katsomassa esimerkiksi alan slangisanoja.

Pohdintaa keskusteluista

Minna Laakso kertoo artikkelissaan Diskurssi - keskusteluja ja tekstejä, kuinka keskustelussa puhujien vuorottelusta syntyy keskusteluun vuorovaikutusjaksoja eli sekvenssejä. Mietin kuinka tiiviissä kaveriporukassa nämä sekvenssit usein sekottuvat toisiinsa ja ovat päällekäisiä, sillä puhutaan päällekäin ja puheenvuoron saa vain aloittamalla toisen puheen päälle, hiljaisuutta ei kannata odottaa. Ainakin Itä-Suomessa olen huomannut paljon tällaista. Samaa tapahtuu usein poliitikkojan haastatteluissa ja paneelikeskusteluissa. 

Artikkelissa kerrotaan myös keskustelujen korjauskäytänteistä. Laakso toteaa, että on harvinaisempaa, että kuulija korjaa puhujan virheen suoraan vaan yleensä esimerkiksi pyydetään tarkentamaan, selittämään uudestaan tai annetaan asian olla eikä kommentoida.  Kerron yhden hyvän esimerkin. Olin eräänä iltana ystäväni luona illanistujaisissa ja siellä oli paljon toisilleen tuntemattomia vieraita. Yhden henkilön puhuessa hän sanoi selkeästi väärän sanan, kuin mitä oli tarkoittanut ja varmasti täysin vahingossa. Puhuja ei itse huomannut virhettä, mutta kuulijat varmasti huomasivat puheessa ajatusvirheen. Kukaan ei kuitenkaan kommentoinut mitään vaan puhujan annettiin jatkaa juttuaan, koska kaikki kuitenkin tiesivät mitä hänen oli tarkoitus sanoa. Jos ihmiset olisivat tunteneet toisensa, virhe olisi varmasti korjattu, mutta koska useat olivat vieraita toisilleen annettiin asian olla. 

Kuuntelin myös Ali ja Polinan radio-ohjelman aiheesta "tarvitseeko jokainen mamu tulkin". Ohjelmassa puheenvuoroja jaettiin melko sujuvasti, keskustelu eteni yleensä kysymysten kautta, joita juontajat esittivät vierailleen. Vaikka ohjelmassa oli monta ei-äidinkielisesti suomea puhuvaa ei se mielestäni juuri vaikuttanut keskustelun kulkuun. Paljon tiestysti käytettiin vääriä sanamuotoja ja lauseet eivät aina olleet täysin suomenkielen mukaisia, mutta asiasisällön pystyi aina ymmärtämään eivätkä tällaiset pienet virheet häirinneet kuuntelemista. Tulkkina olisin tilanteessa toiminut mahdollisimman samaan tapaan kuin muut vieraat, jos yksi vieras olisi ollut viittomakielinen. Mikäli viittomakielinen vieras haluaa puheenvuoron, on tulkin tärkeä hakea ns. "äänitilaa" eli esimerkiksi aloittaa jollain täytesanoilla vaikka ei vielä tietäisi millainen asia on tulossa eli "joo niin..." tai "no..." tai "mmm.. joo.." tms. Ja koska ohjelmassa välillä haettiin omaa puheenvuoroa myös puhumalla hiukan toisen päälle, voisin tulkkina käyttää tarvittaessa myös sellaista keinoa, mikäli asiakkaani haluaa päästä välttämättä sanomaan jotain.

Lyhyesti kohteliasuudesta

Käytiin tunnilla etäyhteyden välityksellä keskustelua kohteliasuuden eri lajeista. Keskustellessa vieraiden ihmisten kanssa etenkin videopuheluna eikä kasvotusten tulee jo ilmi paljon kohteliasuus tapoja ilmi. Keskustellessamme annoimme helposti toisille tilaa, kysyimme mielipiteitä niiltä ketkä olivat olleet hiljaa ja puhuttelimme toisiamme kohteliaasti.

Kävimme läpi siis läpi eri kohteliaisuuslajeja ja mietimme kuinka niitä esiintyy kouluissamme. Kerron tässä vähän muutamasta.

Statuskohteliaisuus - osoitetaan kunnioitusta puhekumppanin sosiaaliselle statukselle. Tätä huomasimme tapahtuvan jonkin verran opiskelijoiden ja opettajien välillä. Eniten statuskohteliaisuutta ilmenee usein työpaikoilla työnanatajan ja työntekijöiden välillä tai vaikkapa siviilihenkilön kohdatessa poliisin.

Reviirikohteliaisuus - vastapuolen koskemattomuuden ja yksityisen alueen kunnioittamista. Mitä paremmin toisen ihmisen tuntee, sitä vähemmän reviirikohteliaisuutta yleensä ilmenee. Myös kulttuureissa on paljon eroja millaista reviirikohteliaisuutta pidetään hyvänä.

Kumppanikohteliaisuus - äärimmillään universaalia ihmisarvon tunnustamista. Suppeimmillaan "me vastaan muut" -ryhmähenkeä. Opiskelijatovereiden kanssa huomaa tällaista kohteliaisuuden lajia paljonkin. Omat pienryhmät tuntuvat usein tutulta ja turvalliselta porukalta jonka kanssa voi välillä olla "me vastaan muut" ajattelua. Parhaimmillaan juuri koulussa koko opiskeluryhmän yhteishenki on positiivinen ja kannustava, joka nostattaa jokaisen opiskelumotivaatiota.

Synonyymit ja parafaasit

Synonymia - samaa tarkoittavat sanat, joilla ei ole merkityksellistä eroa

synonyymeillä usein tyyli, rekisteri, kollokaatio, murre tms. erot
On paljon synonyymeja, joista toinen tai osa on selkeästi viralliseen kieleen sopivia ja osa arkikieleen sopivia. Näin ollen tulkkina tulee tuntea näiden synonyymien sävyt, jotta osaa tulkatessa valita juuri oikean sanan tulkkeeseen.

Parafaasi - ilmaisee saman asian lausetasolla eri tavoin, eri sanoilla. Lauseilla on sama totuusarvo, mutta lauseen representaatio on eri. Tätä käytetään paljon tulkkauksessa.

Synonyymien ja parafaasien harjoittelulla on varmasti paljon hyvää tulevalle tulkin ammattitaidolle. Kuinka voisin sanoa tämän asian toisin? Niin, että asiakas ymmärtää asian pointin? Täytyy ymmärtää millaisia merkityksiä ja sävyjä sanoilla on ja osata nopeasti valita oikean sävyinen sana tulkatessaan. Tai tulkata koko asia täysin eri tavalla, lähestyä asiaa eri kantilta, jotta vastaanottaja ymmärtää tulkkeen niinkuin se on tarkoitus ymmärtää. Esimerkiksi vastaanottajan kulttuuri voi vaikuttaa siihen kuinka jokin asia kannattaa ilmaista.

Asiaa merkityksistä

Tulkin tulee ymmärtää ja tulkita mikä on asiakkaan tarkoite
    - Millainen mielikuva asiakkaalle tulee eri sanoista, minkä viittoman tai suomenkielisen sanan
       tulkki valitsee kaikista synonyymeistä?

Merkityksien representaatiot
1. ikoni - merkki kuvaa kohdetta kuvanomaisesti
         - suomen kielessä esim. ääntä kuvailevat sanat, "haukkua, röhkiä"
         - viittomakielessä monet viittomat kuvaa kohdetta ilmiselvästi
2. indeksi - merkillä ja tarkoitteella on jokin suhde/kytkös toisiinsa. Esim. savu on tulen indeksi  
         - suomen kielessä esim. äänteet, ä, ö ja y ilmaisee vastenmielisyyttä
         - viittomakielessä kuvaa kohdetta jonkin piirteen avulla
3. symboli - merkitys on yhteisössä sovittu, esim. liikennemerkit
         - viittomakielessä huomattava osa viittomista symbolisia, esim. luottaa, filosofia..

Ei ole yhtä merkityksen olemusta. Merkityksiä on erilaisia, ne on moninaisia, niitä voi soveltaa ja laajentaa, ne kytkeytyy ymmärtämiseen ja kielenkäyttäjän tajuntaan ja ne ovat sopimuksenvaraisia ja kulttuurikohtaisia sekä tilannekohtaisia. - Kangasniemi 1997

Merkityksen lajit

1. Denotatiivinen merkitys - viittaava merkitys, sanakirjamerkitys
        - kaikille kielenpuhujille yhteinen merkitys
2. Konnotatiivinen eli sivumerkitys
        - puhujan oma subjektiivinen merkityksen tulkinta, liittyy taustaan, kokemuksiin ja kulttuuriin
3. Affektiivinen eli tunne/sävymerkitys
        - sanoihin liittyy tyyli/tunnesävyjä
        - voi erota saman kulttuurin puhujien kesken
4. Heijastusmerkitys
        - liittyy usein ilmauksiin, jotka ovat jollain tapaa tabuja
        - esim. panna, naida
5. Kollokatiivinen eli myötämerkitys
        - ilmauksilla on jollain tavoin vakiintunut tai rajoittunut esiintymisyhteys
        - esim. parvi, lauma


Tulkkina hyvä ymmärtää näitä eri merkityksiä ja merkityksen lajeja. Esimerkiksi tulkatessa osaa varoa käyttämästä sellaisia ilmaisuja, joilla on epätoivottu heijastusmerkitys. Vaikkapa jos viittomakielinen asiakas viittoo jotain hiuksistaan, on parempi valita suomenkielisistä sanoista sana "hiukset" eikä käyttää sanaa "tukka", sen heijastusmrkotyksen vuoksi.

Peruna ja tekstianalyysi

Heipähei!

Tämän päivän aiheena on tekstianalyysi. Minulla oli tehtävänä analysoida Hanna Putkonen-Kankaanpään tekstiä "yksi peruna kerraallaan". Tässä ensin analysoitava teksti ja perässä oma analyysini.

Yksi peruna kerrallaan - tekstianalyysi

Yksi peruna kerrallaan –teksti on voinut esiintyä esimerkiksi tulkkausalan lehdessä tai ehkä vielä sopivampi se olisi ollut jossain tulkkikoulutuksen omassa julkaisussa, blogissa ehkäpä? Teksti on kertovaa ja myös kuvailevaa, se etenee kronologisesti ja kertoo tapahtumista selkeässä järjestyksessä. Teksti alkaa lukijan puhuttelusta, se kertoo tulkkaustilanteesta tapahtumajärjestyksessä ja siirtyy lopuksi tilanteen pohdintaan. Loppuosa tekstistä puhuttelee ja muistuttaa mikä tulkkauksessa on tärkeää ja mihin tulisi kiinnittää huomiota. Lopuksi huomautetaan hyvästä itsearvioinnista. Tekstissä esiintyy paljon tulkkausalan sanastoa esimerkiksi ”tulkkipari”, ”tulkkausvuoro” ja ”sormitus”.  Teksti on selvästi tarkoitettu viittomakielen tulkeille ja myös tulkkiopiskelijoille ja sen on kirjoittanut henkilö, joka on itsekin tulkki ja tietää mistä kirjoittaa. Kirjoittajan voi olettaa tehneen tulkkausta, hän kuvailee tulkkaustilanteen elävästi ja ymmärtää millaisia haasteita tilanteissa voi olla. Kirjoittaja ymmärtää myös tulkkien itsearvioinnin tärkeyden ja myös sen kuinka helposti tulkki voi päätyä syyttämään itseään ja etsimään vain virheitä omasta tulkkauksesta. Tekstin tavoite on eläytyvällä tyylillään muistuttaa, että aina voi kehittyä, mutta kehittyäkseen täytyy keskittyä yhteen asiaan kerrallaan eikä yrittää ahmia kaikkea kerralla. Tekstin lukijalta odotetaan jonkinlaista ymmärrystä tulkkausalasta. Kuitenkin sen kuvailevuuden ja kerronnallisuuden vuoksi on helposti aikuisen lukijan ymmärrettävissä, joten suurta alan tuntemusta tekstin pintapuolinen ymmärtäminen ei vaadi. Tyypillinen lukija on aikuinen, tulkkausalaa opiskeleva tai siellä työskentelevä viittomakielentulkki.

Teksti ei suoraan lainaa tai viittaa mihinkään edeltäneeseen, mutta siinä viitataan lukuisiin kokemuksiin ja tilanteisiin, joissa itse kirjoittaja on ollut ja missä kirjoittaja olettaa monen lukijan olleen. Vastaavia tekstejä löytyy varmasti viittomakielialan kirjoituksista ja julkaisuista. Aihe on melko yleinen ja tärkeä, joten siitä puhutaan usein työpaikoilla ja alan teksteissä.

En löytänyt mitään suoraan samankaltaista tekstiä viittomakielellä, mutta poimin mukaan tällaisen, missä puhutaan viittomakielen tulkin käyttämisestä opiskeluissa.

(http://www.viittomakielinenkirjasto.fi/fi/opiskelijana-viittomakielinen#.WIDyd2SLQfE)

Tässä tekstissä puhutaan myös viittomakielen tulkkauksesta, mutta tässä kohderyhmää on ne ketkä eivät tiedä alasta paljoakaan. Molemmilla teksteillä on kuitenkin tavoitteena opettaa ja kertoa jotain, mitä lukija joko ei tiedä tai ei ehkä muista ajatella.


Heli Eerola

Kurssin aloitus - mitä teksti on?

Tänään 10.tammikuuta oli suomen kieli 3: tekstit ja diskurssit -opintojakson ensimmäiset tunnit.

Ja tästä alkaa minun oppimispäiväkirjani!

Kurssi tulee sisältämään ainakin seuraavat aiheet: tekstit ja tekstilingvistiikka, semantiikka ja semiotiikka, diskurssi ja diskurssistrategiat, pragmatiikka ja kielen tilanteiden käyttö ja multimodaalisuus. Näin ennen kurssia en voi juurikaan sanoa tuntevani edellämainittuja termejä. Kaikki termit ovat kyllä tutun kuuloisia ja osan jollain tapaa luulen ymmärtäväni mitä ne tarkoittavat, mutta odotan oppivani niiden merkitykset ja käyttötavat kurssin aikana. Nyt osaan sanoa lähinnä, että semantiikka taitaa tarkoittaa jotain merkityksiin liittyvää, ehkä sanojen merkitystä? Diskurssin ymmärrän taas tällähetkellä jonkinlaisena ihmisten välisenä vuorovaikutusena, keskusteluna, mutta ehkä termillä on jokin laajempikin merkitys. Odotan siis oppivani kurssilla paljon.

Mitä teksti on?

Nyt ensimmäisellä tunnilla pohdiskelimme kysymystä, mitä teksti on? Itse miellän tekstin mieluiten kirjoitettuna asiakokonaisuutena, mutta ymmärrän myös puheen ja vaikkapa viittomisen olevan tekstiä. Pohdimmekin tunnilla, miksi useinkin ihmiset mieltävät tekstin ensisijaisesti kirjoitettuna? Kirjoitetulla tekstillä on ollut ja on edelleen puhuttua tekstiä vahvempi asema, teksti on kirjoitettuna yleensä vaikuittavampaa ja vakuuttavampaa ja ehkä siksi tekstin ajatellaan helposti olevan vain kirjoitettua. Kuitenkin siis myös puhuen tuotetaan tekstiä. Tekstillä on kontekstinsa ja vastaanottaja(t), sillä on tavoitteita ja jonkin merkitys tai useampia merkityksiä. Yksikin sana voi yksinään olla teksti, mutta pelkkä hymiö tekstiviestissä tai merkitsevä ilme toiselle ihmiselle ei vielä ole teksti vaikka viesti se voi olla ja onkin. Viestin ja tekstin yksi selkeä ero onkin, että viesti voi olla myös sanatonta, mutta teksti taitaa aina vaatia jotain sanallista, verbaalista sisältöä.