Multimodaalinen diskurssi =
- kielenkäyttö kontekstissaan
- lausetta suurempi kielenkäytön yksikkö
- aineisto
- tietty ala, tapa, aihepiiri
- merkityssuhteiden järjestelmä
Ei ole olemassa monomodaalista tekstiä, vaikka olisi vain kirjoitettua tekstiä eikä mitään muuta, niin siinä on silti mukana muitakin merkityksiä kuin vain itse teksti. Esimerkiksi se miten teksti on aseteltu, mitä fonttia on käytetty jne.
Tulkatessa täytyy pystyä lukemaan myös muita viestejä kuin vain itse tekstiä (puhuttua tai viitottua). Onko puhujalla jokin tunnetila päällä? Mitä puhujan ilmeet kertovat? Miten puhuja liikkuu, mitä se kertoo? Puhetyyli? Äänenpainot? Entä muut ihmiset tilassa? Kuulija? Saamme jatkuvasti valtavan määrän informaatiota, mutta mikä on tärkeää ottaa tulkatessa huomioon? Nyt opintojen aikana on hyvä miettiä mikä informaatio on tulkkaustilanteessa oleellista ja mikä vähemmän oleellista ja opetella huomioimaan ympäristöä tulkatessa. Vielä tässä vaiheessa tulkkausharjoituksissa kaikki huomio kiinnittyy vain pelkän tekstin kääntämiseen ja välittämiseen, mutta kun tulkkausprosessi kehittyy alkaa kapasiteettiä riittää myös muun informaation vastaanottamiseen.
Entä mitä tulkki viestii omalla kehollaan tekstin tuottamisen lisäksi?
Tilankäyttö, sijoittuminen tilaan ja suhteessa muihin osallistujiin? Kuinka tulkki käyttää katsetta, eleitä, ilmeitä, kehon asentoa..? Mitä tällä kaikella voi viestiä? Sen lisäksi, että huomioi muiden lähettämiä viestejä täytyy myös kiinnittää huomiota siihen millaisia viestejä itse lähettää tulkkina.
Tunnilla käytimme esimerkkeinä tulkin sijoittumisesta seuraavia tyylejä:
1. sivussa istuva tulkki - viestii näkymättömyyttään, pyrkii olemaan "poissa tieltä"
2. puhujan vieressä seisova tulkki - ottaa rohkeasti paikkansa, mutta ei vie puhujasta huomita, tuntui neutraaleimmalta sijoittautumiselta
3. hiukan puhujaa edempänä seisova tulkki - tulkki vie huomion puhujasta itseensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti