Asiaa merkityksistä

Tulkin tulee ymmärtää ja tulkita mikä on asiakkaan tarkoite
    - Millainen mielikuva asiakkaalle tulee eri sanoista, minkä viittoman tai suomenkielisen sanan
       tulkki valitsee kaikista synonyymeistä?

Merkityksien representaatiot
1. ikoni - merkki kuvaa kohdetta kuvanomaisesti
         - suomen kielessä esim. ääntä kuvailevat sanat, "haukkua, röhkiä"
         - viittomakielessä monet viittomat kuvaa kohdetta ilmiselvästi
2. indeksi - merkillä ja tarkoitteella on jokin suhde/kytkös toisiinsa. Esim. savu on tulen indeksi  
         - suomen kielessä esim. äänteet, ä, ö ja y ilmaisee vastenmielisyyttä
         - viittomakielessä kuvaa kohdetta jonkin piirteen avulla
3. symboli - merkitys on yhteisössä sovittu, esim. liikennemerkit
         - viittomakielessä huomattava osa viittomista symbolisia, esim. luottaa, filosofia..

Ei ole yhtä merkityksen olemusta. Merkityksiä on erilaisia, ne on moninaisia, niitä voi soveltaa ja laajentaa, ne kytkeytyy ymmärtämiseen ja kielenkäyttäjän tajuntaan ja ne ovat sopimuksenvaraisia ja kulttuurikohtaisia sekä tilannekohtaisia. - Kangasniemi 1997

Merkityksen lajit

1. Denotatiivinen merkitys - viittaava merkitys, sanakirjamerkitys
        - kaikille kielenpuhujille yhteinen merkitys
2. Konnotatiivinen eli sivumerkitys
        - puhujan oma subjektiivinen merkityksen tulkinta, liittyy taustaan, kokemuksiin ja kulttuuriin
3. Affektiivinen eli tunne/sävymerkitys
        - sanoihin liittyy tyyli/tunnesävyjä
        - voi erota saman kulttuurin puhujien kesken
4. Heijastusmerkitys
        - liittyy usein ilmauksiin, jotka ovat jollain tapaa tabuja
        - esim. panna, naida
5. Kollokatiivinen eli myötämerkitys
        - ilmauksilla on jollain tavoin vakiintunut tai rajoittunut esiintymisyhteys
        - esim. parvi, lauma


Tulkkina hyvä ymmärtää näitä eri merkityksiä ja merkityksen lajeja. Esimerkiksi tulkatessa osaa varoa käyttämästä sellaisia ilmaisuja, joilla on epätoivottu heijastusmerkitys. Vaikkapa jos viittomakielinen asiakas viittoo jotain hiuksistaan, on parempi valita suomenkielisistä sanoista sana "hiukset" eikä käyttää sanaa "tukka", sen heijastusmrkotyksen vuoksi.

Peruna ja tekstianalyysi

Heipähei!

Tämän päivän aiheena on tekstianalyysi. Minulla oli tehtävänä analysoida Hanna Putkonen-Kankaanpään tekstiä "yksi peruna kerraallaan". Tässä ensin analysoitava teksti ja perässä oma analyysini.

Yksi peruna kerrallaan - tekstianalyysi

Yksi peruna kerrallaan –teksti on voinut esiintyä esimerkiksi tulkkausalan lehdessä tai ehkä vielä sopivampi se olisi ollut jossain tulkkikoulutuksen omassa julkaisussa, blogissa ehkäpä? Teksti on kertovaa ja myös kuvailevaa, se etenee kronologisesti ja kertoo tapahtumista selkeässä järjestyksessä. Teksti alkaa lukijan puhuttelusta, se kertoo tulkkaustilanteesta tapahtumajärjestyksessä ja siirtyy lopuksi tilanteen pohdintaan. Loppuosa tekstistä puhuttelee ja muistuttaa mikä tulkkauksessa on tärkeää ja mihin tulisi kiinnittää huomiota. Lopuksi huomautetaan hyvästä itsearvioinnista. Tekstissä esiintyy paljon tulkkausalan sanastoa esimerkiksi ”tulkkipari”, ”tulkkausvuoro” ja ”sormitus”.  Teksti on selvästi tarkoitettu viittomakielen tulkeille ja myös tulkkiopiskelijoille ja sen on kirjoittanut henkilö, joka on itsekin tulkki ja tietää mistä kirjoittaa. Kirjoittajan voi olettaa tehneen tulkkausta, hän kuvailee tulkkaustilanteen elävästi ja ymmärtää millaisia haasteita tilanteissa voi olla. Kirjoittaja ymmärtää myös tulkkien itsearvioinnin tärkeyden ja myös sen kuinka helposti tulkki voi päätyä syyttämään itseään ja etsimään vain virheitä omasta tulkkauksesta. Tekstin tavoite on eläytyvällä tyylillään muistuttaa, että aina voi kehittyä, mutta kehittyäkseen täytyy keskittyä yhteen asiaan kerrallaan eikä yrittää ahmia kaikkea kerralla. Tekstin lukijalta odotetaan jonkinlaista ymmärrystä tulkkausalasta. Kuitenkin sen kuvailevuuden ja kerronnallisuuden vuoksi on helposti aikuisen lukijan ymmärrettävissä, joten suurta alan tuntemusta tekstin pintapuolinen ymmärtäminen ei vaadi. Tyypillinen lukija on aikuinen, tulkkausalaa opiskeleva tai siellä työskentelevä viittomakielentulkki.

Teksti ei suoraan lainaa tai viittaa mihinkään edeltäneeseen, mutta siinä viitataan lukuisiin kokemuksiin ja tilanteisiin, joissa itse kirjoittaja on ollut ja missä kirjoittaja olettaa monen lukijan olleen. Vastaavia tekstejä löytyy varmasti viittomakielialan kirjoituksista ja julkaisuista. Aihe on melko yleinen ja tärkeä, joten siitä puhutaan usein työpaikoilla ja alan teksteissä.

En löytänyt mitään suoraan samankaltaista tekstiä viittomakielellä, mutta poimin mukaan tällaisen, missä puhutaan viittomakielen tulkin käyttämisestä opiskeluissa.

(http://www.viittomakielinenkirjasto.fi/fi/opiskelijana-viittomakielinen#.WIDyd2SLQfE)

Tässä tekstissä puhutaan myös viittomakielen tulkkauksesta, mutta tässä kohderyhmää on ne ketkä eivät tiedä alasta paljoakaan. Molemmilla teksteillä on kuitenkin tavoitteena opettaa ja kertoa jotain, mitä lukija joko ei tiedä tai ei ehkä muista ajatella.


Heli Eerola

Kurssin aloitus - mitä teksti on?

Tänään 10.tammikuuta oli suomen kieli 3: tekstit ja diskurssit -opintojakson ensimmäiset tunnit.

Ja tästä alkaa minun oppimispäiväkirjani!

Kurssi tulee sisältämään ainakin seuraavat aiheet: tekstit ja tekstilingvistiikka, semantiikka ja semiotiikka, diskurssi ja diskurssistrategiat, pragmatiikka ja kielen tilanteiden käyttö ja multimodaalisuus. Näin ennen kurssia en voi juurikaan sanoa tuntevani edellämainittuja termejä. Kaikki termit ovat kyllä tutun kuuloisia ja osan jollain tapaa luulen ymmärtäväni mitä ne tarkoittavat, mutta odotan oppivani niiden merkitykset ja käyttötavat kurssin aikana. Nyt osaan sanoa lähinnä, että semantiikka taitaa tarkoittaa jotain merkityksiin liittyvää, ehkä sanojen merkitystä? Diskurssin ymmärrän taas tällähetkellä jonkinlaisena ihmisten välisenä vuorovaikutusena, keskusteluna, mutta ehkä termillä on jokin laajempikin merkitys. Odotan siis oppivani kurssilla paljon.

Mitä teksti on?

Nyt ensimmäisellä tunnilla pohdiskelimme kysymystä, mitä teksti on? Itse miellän tekstin mieluiten kirjoitettuna asiakokonaisuutena, mutta ymmärrän myös puheen ja vaikkapa viittomisen olevan tekstiä. Pohdimmekin tunnilla, miksi useinkin ihmiset mieltävät tekstin ensisijaisesti kirjoitettuna? Kirjoitetulla tekstillä on ollut ja on edelleen puhuttua tekstiä vahvempi asema, teksti on kirjoitettuna yleensä vaikuittavampaa ja vakuuttavampaa ja ehkä siksi tekstin ajatellaan helposti olevan vain kirjoitettua. Kuitenkin siis myös puhuen tuotetaan tekstiä. Tekstillä on kontekstinsa ja vastaanottaja(t), sillä on tavoitteita ja jonkin merkitys tai useampia merkityksiä. Yksikin sana voi yksinään olla teksti, mutta pelkkä hymiö tekstiviestissä tai merkitsevä ilme toiselle ihmiselle ei vielä ole teksti vaikka viesti se voi olla ja onkin. Viestin ja tekstin yksi selkeä ero onkin, että viesti voi olla myös sanatonta, mutta teksti taitaa aina vaatia jotain sanallista, verbaalista sisältöä.